Kontiolahti saa nyt olla jo toista kertaa peräkkäin SM-hiihtojen kisajärjestäjänä. Vain pari viikkoa ennen SM-hiihtoja olemme ampumahiihdon maailmancup -kilpailujen näyttämönä. Kontiolahti ja koko Joensuun seutu osoittavat suurkilpailujen järjestäjänä vahvaa sitoutumista hiihtourheiluun. Molemmat suurkisat ovat erityisesti vapaaehtoisorganisaation, useisiin satoihin nousevan talkooväen, suuri ponnistus. Näitäkin SM-hiihtoja on valmisteltu aktiivisesti jo vuoden ajan. Yli 250 talkoolaista on antamassa viikonvaihteessa tärkeän panoksensa suomalaisen hiihdon eteen.

Onko tällaisten suurkilpailujen takana elämää? Vieläkö suomalaisella hiihdolla on tulevaisuutta?

Suomalainen suksi on jo yli 3000 vuotta vanha. Vanhin kokonaisena säilynyt suksi noin vuodelta 700 eKr. onkin löytynyt aivan näiltä seuduilta, Liperistä. Hiihto on aina ollut osa metsäsuomalaista identiteettiä. Hiihdon varassa on usein ollut koko eläminen. Hiihtäen on oltu peuranpyynnissä, ketunmetsällä, talviverkoilla ja isänmaata puolustamassa. Hiihtäen on taivallettu Ruijan polkua Jäämerelle, Suomussalmelta Raatteentielle. Hiihtäen on samottu Itäkairaa Jaurulle, Vongoivalle, Naltiolle.

Vieläkö meidän lapsemme hiihtävät? Kuinka käy heiltä taival umpihankeen? Kuka laittaisi lapselle sukset jalkoihin? Kuka veisi heidät iltahämärässä ladulle? Kenenkä jäljessä nuoremme samoaisivat

Itäkairan koskematonta hankea tai Höytiäisen jäätä Kaiskun kalasaunalle? Koko hiihtämisen arvokas kulttuuri ja sen mukanaan kuljettama suhde luontoon on katkolla, ellemme opeta lapsiamme hiihtämään. Samoin katoaa Haku-Veikon, Äiteen, Kajosmaan, Susi-Kallen ja Marja-Liisan perintö. Osa kansallista identiteettiä, isänmaan historiaa, katoaa unhojen yöhön, mikäli hiihtotaito sammuu.

Hiihtoseuroille lasten ja nuorten hiihtotaito ja kiinnostus hiihtoharjoitteluun on elinehto. Ellemme saa lapsia ja nuoria suksille, hiihtoseurojen historia päättyy. Kyse on kuitenkin myös kansallisesta tahtotilasta. Seurat tarvitsevat nyt kipeämmin kuin koskaan kattojärjestöjen ja urheilusta vastaavien kansallisten organisaatioiden tukea. Nykyisessä tilanteessa, jossa seurojen on tehtävä lumetkin itse, ei seuratalous kestä ilman kansallista tukea. Tässä onkin suomalaiselle hiihdolle, seuroille, kodeille ja kouluille yhteinen agenda, ”Anna lapselle sukset!” Anna lasten ja nuorten kokea kilpailun mukanaan tuoma jännitys, ponnistelu, voitto ja tappio. Suomalainen identiteettimme tarvitsee edelleen hiihtoa, sankareita ja häviäjiä. Hiihtokansan perinne ei saa sammua. Tätä perinteen ja tämän päivän hiihdon liekkiä tahdomme vaalia myös SM-hiihdoissa Kontiolahdella. Tervetuloa mukaan!

Ilpo Saarelainen
Kontiolahden Urheilijat ry
puheenjohtaja